Henri Hyppönen on nopea oppimaan ja kiinnostuu uusista asioista suorastaan obsessiivisesti. Hän kokee, että hän on terävimmillään silloin, kun on tilanne päällä. Oma julkisuuskuva tuntuu Hyppösestä vieraalta, eikä hän lue itsestään kertovia juttuja tai katso omia ohjelmiaan.

Monipuolisen uran tehnyt Henri ”Henkka” Hyppönen tunnetaan luovana johtajana, tietokirjailijana, yrittäjänä, inspiroivana puhujana sekä tietenkin televisioesiintyjänä. Hän on juontanut muun muassa palkittua viihdeohjelmaa Hyvät ja huonot uutiset. SHIFTiin toukokuussa saapuva Hyppönen puhuu tapahtumassa otsikolla Epänormaali menestys.

Sattuma vei radioon – ja siitä kaikki alkoi

Henri Hyppösen ura media-alalla alkoi onnekkaasta sattumasta. Kauppakoulussa opiskellessaan Hyppönen tarvitsi työharjoittelupaikan. Erään pelikaverin isä työskenteli paikallisella radioasemalla, joten Hyppönen kysyi paikkaa – ja sai sen. Hyppönen ei ollut aiemmin unelmoinut radiotyöstä, mutta viihtyi harjoittelussa erinomaisesti ja huomasi pärjäävänsä työssä loistavasti. Harjoittelun jälkeen avautui ensin kesätyö, sitten vakityö radiossa. Ovi mediamaailmaan oli auennut.

“Oppiminen on minulle nautinnollista ja kiinnostavaa, ja kun kiinnostun jostain, suorastaan obsessoidun siitä.”

– Urani on ollut enemmänkin joukko sattumia kuin mikään suunnitelma, jota olisin toteuttanut. Olen mennyt alalta toiselle, koska olen nopea oppimaan asioita niin halutessani. Oppiminen on minulle nautinnollista ja kiinnostavaa, ja kun kiinnostun jostain, suorastaan obsessoidun siitä, hän kertoo.

Hyppönen sanoo, että hänen uransa on muuttunut 6–7 vuoden sykleissä. Kun tuntuu, että asiat ovat tasaantuneet liikaa, on tullut aika hylätä entinen ja rakentaa jotain uutta.

Tärkeä ihminen uralla oli alkuvaiheen mentori

Hyppösen uran alkuvaiheen tärkeisiin tukijoihin kuului Matti Hietala, alalla tunnettu pitkän linjan tekijä ja opettaja. Hän otti Hyppösen siipiensä suojaan ja ohjasi tätä löytämään oman äänensä ja tapansa toimia mediassa.

Hyppönen muistelee, että Hietala antoi myös korvaamattomia käytännön vinkkejä.

– Hän neuvoi esimerkiksi, jos tiedossa on vaikea haastattelu ja vaikeita kysymyksiä, niin haastateltava kannattaa laittaa istumaan vähän itseä alemmaksi! Olen käyttänyt sitä vain yhden kerran, koska siinä oli vähän sellaista manipulaation tuntua. Mutta olen jokaisessa haastattelussa kyllä tarkastanut, että onko tuolit säädetty samalle korkeudelle vai ei!

Kriisi terävöittää aistit ja saa energian virtaamaan

Hyppönen ei ole halunnut urallaan tehdä asioita helpon kautta.

– Olen sellainen, että kun on kriisi päällä, niin silloin on hauskaa. Silloin ollaan hereillä ja kartalla ja elossa, Hyppönen nauraa.

Hän täsmentää, että toki mieluiten valitsee, millainen kriisi on päällä – mieluiten esimerkiksi ei kassavirtakriisi.

– Paras tunne on, kun uskaltaa lähteä tekemään palvelua tai tuotetta, jolle ei vielä ole markkinaa, tai valitsee asiakaskeissin, joka on äärimmäisen haastava. Ei ole mitään hajua, miten kaikki tehdään, mutta samalla tietää, että tämä kyllä pystytään ratkomaan. Silloin on täynnä energiaa, mikä on paras tunne ikinä!

Mitä olisin tehnyt toisin: jossittelu ei auta

Hyppösen mukaan on hyödytöntä lähteä miettimään, mitä olisi urallaan tehnyt toisin.

– Kun tekee paljon valintoja ja liikkeitä, niin ei voi tietää, miten ne lopulta palvelevat jotain asiaa myöhemmin. Totta kai monta kokemusta vuosien varrelta ottaisi mielellään pois, mutta niistäkin on aina opittu! Jälkeenpäin voi enintään miettiä sitä, mitä tiedettiin silloin, kun päätös tehtiin. Oliko jotain, mitä ei huomioitu, vai tehtiinkö päätös kaiken tarjolla olevan tiedon perusteella?

Julkisuus on vain työn sivutuote

SHIFTin puhujat saavat lähettää toisilleen vastattavaksi kysymyksiä. Brändiasiantuntija Toni Lähde halusi kysyä Henkka Hyppöseltä, tunnistaako tämä itsensä omasta julkisuuskuvastaan ja itsestään tehdyistä lehtijutuista.

– Olen tehnyt julkista työtä vuodesta 1991 lähtien, mutta uran alkuvaiheen jälkeen olen pääosin kieltäytynyt haastatteluista, eikä tosi-tv-ohjelmiin osallistumisesta kieltäytyminen tuota päänvaivaa. Julkisuudella saattoi olla uran alussa jotain arvoa, mutta se ei ole ollut minulle mikään juttu – se on työni sivutuote, vastaa Hyppönen.